perjantai 14. maaliskuuta 2014

Here I am without you

Hei ♥
   Tämä postaus on omistettu 101% Pilville. Tää postaus kertoo teille siitä kuinka suuri voi olla rakkaus hevosta kohtaan. Kuvia on runsaasti ja kuvat on viime vuodelta.
   Paatelan Pilvi on Suomenhevos tamma syntynyt 30.6.2005 eli täyttää tänä vuonna 9vuotta. Nuori kaunokainen. Pilvin luonne kuvaus on minusta seuraava: omatahtoinen mutta myös kuuliainen, luotettava, helposti rakastettava, rasavilli, persoonallinen niinkuin kaikki hevoset ja sisukas. Ratsastaessa Pilvi on minulle ainakim haastava kun minulla ei taitoja hirveästi ole, hän vaatii selkeät avut, testaa ratsastajaa aika paljon(säikkyy, ottaa sivu askelia). Muuten hyvä ratsastaa ja minua opettaa enenmän kuin täysin osaava ja varma hevonen, selässä saa tehdä töitä.


   Pilvi vei sydämmeni heti ensi näkemästä kesälaitumella 2009, siitä meni aikaa ja sain ekan kerran ratsastaa hänellä viime vuonna talvella tammikuussa. Se oli toinen ratsastus kertani kolarin jälkeen. Hevonen tuntui aluksi erikoiselta ja vaikealta, mutta silti olin onneni kukkuloilla kun pääsin viimein hämen selkään. Kaikki tuossa eläimessä kiehtoi minua, sen katse, tuoksu, pehmeä karva, suloisen pienet kaviot ja askeleet, korvat joilla hän kuunteli, aivan kaikki.
   Tuo päivä oli elämäni onnellisin. Pian sain alkaa hoitamaan häntä ja liikuttamaan sillontällöin. Aloin tehdä talilla kovasti töitä ja viettää aikaa jotta voisin olla lähempänä häntä, jotta pystyin valvomaan ettei hänelle kävisi mitään. Vahdin joskus kun hän söi, ettei satu mitään. Jos minä ruokin hevoset varmistin varmaan sata kertaa tallin omistajalta: "onko näillä tarpeeksi heinää, eihän ole liikaa?" Olin täysin uppoutunut talliin sen hevosiin, ihmisiin ja erityisesti tuohon tyttöön.

   Sain Pilvistä turvaa, tukea vaikeisiin hetkiin, sydänystävän ja palavan rakkauden. Hän rentoutti minua erilailla kuin kukaan hevonen aiemmin, hän sai mut unohtaan kaiken pahan ja tuskan, hän sai mut uskaltamaan olemaan se mitä olen, hän teki musta vahvemman, varvemman ja sai mut jakaamaan ihan vaan omalla läsnäolollaan. Monesti joa jäin tai menin talille yksin eikä siellä ollut muita menin Pilvin luo ja kerroin mieltä painavat asiat itkien. Välillä tuntui niinkuin se olisi nähnyt että mulla on paha olo ja se katsoi minua silmiin.
   Tuo hevonen sai mut nauramaan ja hymyilemään aidosti. Se kun se edes katsoi mua sai mut hymyilee ja sisäisesti itkeen onnesta ja ilosta. En voinut edes käsittää miten yksi hevonen pystyi siihen mihin ei yksikään ihminen ole pystynyt.

   Pilvi oli ensimmäinen hevonen kenen kanssa pääsin yksin toimimaan ja ketä pääsin niin lähelle. Kukaan hevonen ennen häntä ei ollut päässyt niin lähelle ja kiinni sydäntäni kuin hän. Välillä tuntui kuin kukaan muu ei olisi ymmärtänyt minua niin paljon kuin hän. Välillä tuntui kuin hän olisi välittänyt ja vaistonnut minusta jtn mitä kukaan muu ei koskaan.

   Pilvi opetti minua lyhyessä ajassa todella paljon. Minä en ole paras ratsastamaan. Mutta ajattelenkin niin ettei ratsastuksesta ja hevosista voi koskaan oppia tarpeeksi. Arvostan suuresti ja kiitän myös eräitä ihmisiä: tallin omistajaa joka jaksoi kuunnella ja joka ei päästänyt minua helpoimmalla, opetti hevosista huolehtimisen ja opetti minua Pilvin kanssa eikä antanut minun vaipua itsesääliin. Toiseksi haluan kiittää Jenniä joka jaksoi kuunnella aivan kaikki mitä multa ikinä suusta tuli, joka jakso opettaa mua nostaan laukkaa ja piti mut kasassa. Kiitokset myös J melkein samoista syistä ja kun opetit mua kuunteleen hevosta. Kiitokset myös M kun kerroit mulle Pilvistä ja sen oikuista ja siitä kuinka sitä käsitellään, mä en alussa jotenkin osannut/uskaltanut/halunnut tutustua suhun koska myönnän olin ehkä kateellinen siitä mitä sä osasit. Onneksi tutustuin enkä jäänyt kateelliseen elämään. Ilman teitä neljää mä en ois päässy ton hevosen kaa niin pitkälle enkä elämässä ylipäätään kiitos ♥

   Pilvi vaati multa paljon, paljon keskittymistä, paljon sisua, paljon voimaa ja tahtoa. Hän opetti mulle että on tehtävä töitä voidakseen oppia ja saavuttaa jotain. Hän opetti kuinka joskus on vain luotettava johonkin ja minä luotin häneen. Vaikka kerran kaaduttiin, pukkeja tuli laukan nostossa, säikähdyksen takia sivu hyppyjä äkkinäisiä kiihdytyksiä tai mitä tahansa tuo hevonen tekikään luotin häneen. Enemmän kuin kehenkään koskaan. Pilvi opetti minulle kuinka hevosiin pystyy luottamaan enemmän, paremmin ja helpommin kuin ihmisiin. Hevonen ei syrji sinua, puhu seläntakana pahaa, satuta tarkoituksella tai hylkää ellei sen ole aika lähteä. Hevonen on puhtaampi sielu ja luotettavampi ja aidompi kun mitä ihminen pystyy koskaan olemaan.
   Hevoset opettavat minulle jtn sellaista mitä ihminen ei pysty koskaan. Se opettaa luottamaan, se opettaa aidon rakkauden ja huolehtimisen ja välittämisen. Hevonen on eläin minkä kaltaista sielua tämä maa ei tule koskaan kantamaan.

   Pilvi kertoi minulle ettei se ole pelkkää ratsastusta, se ei ole vaan istumista selästä. Se on paljon enemmän. Se on suurta vastuuta, huolenpitoa, välittämistä ja rakkautta. Vastuu mikä tulee hevosen hoitamisesta, ruokinnasta, kunnossa pidosta, karsinoiden puhtaana pidosta joka on hevosen oma alue sen oma lepo paikka, on aivan suunnaton. Sen tajusi itsekkin vasta kun niistä alkoi tosissaan pitää huolen, jäit iltaisin yksin ruokkimaan hevoset, sammuttamaan valot, sammuttamaan vesihanan ja laittaa ovet lukkoon. Monet kerrat pyöräillessä kotiin käännyin takaisin varmistamaan: jäiväthän ne syömään normaalisti, tulihan hana kiinni, valot pois päältä ja ovi lukkoon. Noiden eläinten hyvinvoinnista kasvoi minulle vastuu ja pakkomielle. Illat mietin kotona eihän niille satu yöllä mitään. Olin iloinen kun oli jotkut keistä kantaa vastuu seuraavaan aamun asti. Joinain aamuina saatoin mennä myöhemmin kouluun koska halusin mennä tekemään aamutallin, myönnän valehdelleeni tallin omistajalle ettei jonain päivänä ollut koulua että pääsin tallille hevosten luo ja niiden avuksi. He olivat tärkeintä ja kaikki mitä minulla oli.


   Halusin ratsastaa paljon että oppisin. Jotta oppisin pitämään jalat oikein, kädet kevyenä, selän suorassa, istunta oikeassa kohdassa satulaa. Ennen kaikkea halusin oppia ratsastamaan Pilviä paremmin. En koskaan saanut häntä koottua. Itse näytin välillä aivan perunasäkiltä kun istuin selässä. Selkä ei tahtonut pysyä suorassa vaan olin monesti etunojassa selkä kaarella. Kädet painoivat hevosta suuhun lyhyen ohjien pidon vuoksi. Jälkeenpäin kun miettii mitä kaikkea tuo viaton eläin joutuikaan taidottomuuteni takia kokemaan.
 
   Tasapainoni ei ollut mitenkään ykkösluokkaista mutta kehittyi aikanaan. Pilvin selkä oli pehmeä ja ihanasti muotoutunut minkä takia rakastin mennä ilman satulaa. Aina kun siihen oli mahdollisuus menin ilman. Se kehitti tasapainoani ja jalkani eivät olleet niin jännittyneet. Välillä tuntui kuin Pilvikin olisi pitänyt siitä enemmän.

   Tuntien jälkeen minulla oli tapana jonkin aikaa roikkua tytön kaulalla halauksien ja pusujen kera. Se rentoutti minua enemmän kuin uskottekaan. Rakastin tuon hevosen hajua ja karvan pehmeyttä. Hän oli kuin suuri ruskea halinalle jota teki mieli vain halia ja paijata.

   Kuvista jo huomaa kuinka istuntani ei ollut paras mahdollinen. Käden vääria liikaa painamassa ka vetämässä hevosen suuta. Jalan miten sattuun kantapäät liian alhaalla. Mutta virheistä oppii eikä kukaan ole täydellinen. Aina voi oppia jtn uutta ja niin aidon tehdä.



   Pilvi on musta kaunein koskaan näkemäni hevonen. En osaa selittää mikä hänestä minun silmissä tekee niin kauniin. Onko se kiiltävät timantti silmät, pehmeän kaunis karva, hupsut korvat, silkin sileä ja pehmeä turpa, pienet kaviot, pallomasu vai koko hevonen. En tiedä, en vain osaa selittää jtn noin kaunista ja ainutlaatuista.

   Hevosen silmät on aina kiehtonu mua. Ne vaan on tiedättehän sielun peili ja tie sydämmeen. Niitä katsoessa löytää rauhan, tuntee rauhan ja on rauhassa. Ne on yksi kaunein osa hevosessa.

   Pilvin kanssa koin ja elin elämäni parasta aikaa. Unohdin kaiken pahan elämässäni ja keskityin vain onneen ja aitoon rakkauteen. Nykyään katsom haikein katsein kuvia tytöstä ja meidän hetkistä. Hylkäsin hänet kesällä syytä en halua kertoa mutta kadun ja syvästi. En koskaan tule saamaan takaisin niitä hetkiä ja sitä yhteistä aikaa tuon tytön kanssa mitä meillä joskus oli. Tallilla on nykyään toiset jotka tekevät sen mitä minä tein. Pilvi on paljon tunneilla minkä vuoksi liikutustakaan ei tarvita. Tyydyn siis siihen että käyn tallilla sillon tällöin katsomassa ja silittämässä ja tunneilla millon Pilvi on minulle laitettu.

   Kiitän tuota tyttöä kaikesta mitä se minulle opetti ja miten se sai mut jaksamaan ja pysymään kasassa. Rakkautta suurinta mitä ihmisitä ei saa, ilman että jossain vaiheessa sattuu. Elämäni kaunein, ihanin ja kestävin rakkaus tarina on minun ja Pilvin tarina, kiitos kulta sain sulta kauneimmat muistot ja sait multa ikuisen paikan mun sydämmessä ♥
By: ELISH ♥

2 kommenttia:

  1. Ihanan lämmin ja rakkautta hehkuva postaus <3 Sydän suli!


    ❤: Lotta / My Happybubble

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hi kiitos paljon, hyvä jos joku muukin luukee ja ajattelee tunteella ♥

      Poista

::selection { color: #FFBEFB; background: #E4E4E4; }