perjantai 12. syyskuuta 2014

I want to feel something

Hei ♥
    Perjantai, tunne kun tähän mennessä melkein joka viikonloppu olen yrittänyt juosta karkuun todellisuutta,tätä elämää ja näitä hetkiä ja tunteita . Yritän juosta pakoon omaa kehoa, sielua ja päätä. Siis aivan kaikkea. Alkoholi on auttanut minua siinä todella paljon. Sen avulla vain pääsen pois tästä kaikesta, pääsen tunnetilaan vihdoin. Silloin tunnen, tunnen aivan kaiken, kivun, surun, tuskan, ilon, hyvän fiiliksen, sydämen sykkeen, tunnen tuulen, muusiikin, siis aivan kaiken mitä ihminen voi tuntea. Tämä on syy miksi minä juon.

   Minua ahdistaa, kun joku estää minua juomasta. Se tuntuu kuin joku veisi minulta mahdollisuuden olla, elää ja tuntea. Tuntuu kuin halvaatuisin. Elän viikot tuntematta mitään ja kun viikonloppu koittaa odotan vaan hetkeä kun saan tölkin suulleni, ensimmäinen hörppy minulla puoli tölkkiä, tunnen kuinka se valuu nielustani kurkun kautta vatsaan ja valtaa sen. Sitä tunnetta ei voi kuvitella kuinka hyvältä se tuntuu ellei alkoholia koe niin suureksi avuksi. Se olo minkä se tuo, joskus tuntuu kuinka siihen voisi jäädä ikuisesti jopa ainiaaksi. En sanoisi että minulla on alkoholi ongelma koska en koe ongelmaksi olla juomatta arkisin, viikonlopun myönnän ottavan koville.

   Nyt on perjantai kun en taaskaan tunne mitään. Sieluni on taas matkalla, jossain kaukana. Kaukana minusta, enkä tiedä miten löydän sen. On ollut pitkään aikaa tunne kun ei tunne mitään. Jos itkenkin en edes tiedä mille itken ja miksi itken, se tunne on ahdistavaa ja tukalaa. En tiedä miksi sitä tilaa kuvaisi kun silmistä valuu kyyneleet ja päässäsi pyörivät sanat: "Miksi, miksi itken, kun ei mikään edes tunnu miltään.


   Joskus tulee hetkiä kun vain huudan, huudan ja huudan,enkä tiedä miksi huudan. Eihän minua edes vituta mikää, ärsytä mikään, turhauta mikään, tai ei ole mitään en tunne mitään miksi edes huudan. Huudan vain niin paljon kuin jaksan. Toisinaan tuntuu kuin huutaisin tyhjille seinille ja tyhjille kasvoille, niinkuin kukaan ei kuulisi.

   En tunne mitään, koska tyhjyyttähän ei voi tuntea. Vai mitä ? En itse ainakaan usko niin, vai onko tyhjyys tunne? En tiedä, tiedättekö te? En tunne vihaa, en kipua, en iloa, surua, rakkautta, valoa, lämpöä, hyvää oloa, iloisuutta, kertakaikkiaan en tunne mitään. Katseestanikin näkee tyhjyyden, katseeni ei heijastu mihinkän, siitä näkee vaan sisälleni joka on mustaa tyhjiössä olevaa tyhjää.


   Olen eksynyt, taas kerran. Elämä on yhtä labyrinttiä, täällä kävellään sokkelossa etsien ulospääsyä, parempaan. Toiset etsii sitä kauemmin, toiset löytävät sen nopeammin. Haluan uskoa että kaikki löytävät sen joskus. Kun sitä miettii taidan olla kadoksissa itseni kanssa tuolla labyrintissä, jo pitkän ajan olen etsinyt itseäni ja tunteitani. Mutten ole löytänyt kumpaakaan. Olen niin hukassa etten koskaan ole ollut. Elän tyhjiössä jossa pyörin ympyrää tuntematta mitään ja löytämättä itseäni ja tunteitani.

   Pää lyö tyhjää... Halusin kirjoittaa nämä ajatukset ja kertoa nämä kaikki teille jotta voisitte ymmärtää mitä koen ja jotta ymmärtäisitte ettei tämä ole helppoa. Toivottavasti jotkut pystyvät myös samaistumaan näihin ja jos jollekin oli tästä jonkinlaista apua se tuo minulle hymyn, kiitos lukemisesta :)

By: Elisabet ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

::selection { color: #FFBEFB; background: #E4E4E4; }