tiistai 11. marraskuuta 2014

Lifetime


Hei ♥
   Viimeiset kuukaudet ovat vierineet todella nopeasti, enkä ole tänne kerennyt raapustaa. Nyt sain kuitenkin hetken repäistyä tänne aikaa ja ajattelin teille tektien ja kuvien avulla kertoa kuluneista kuukausista. Syyskuusta ei kuvia ole enkä oikein muista enää mitä silloin tapahtui. Kerron teille miten vietin lokakuun ja mitä muutoksia elämässäni on ollut. Vähän saatte myös kuullaa marraskuun alusta. Mutta nyt itse asiaan. Aloitetaan.

LOKAKUU

   Lokakuussa jaksoin joka pöivö mennä kouluu, aloitin topin- koulussa ja sain tietää että valmistun 19.12. Se on aivan mahtavaa ja olen siitä todella iloinen, että vihdoin ja viimein minä todella valmistun. Koulussa aika on mennyt todella nopeaa ja olen uskaltanut mennä yksin syömään. Se jos mikä on mahtaaa, koska olen ylittänyt itseni viimein jossakin. Pisteet siitä. En myöskään ole lintsannut tai jäänyt kotiin vain nukkumaan, vaan olen joka aamu jaksanut herätä ja lähteä reippaana kouluun. Onhan tämä nyt pakko mennä loppuun asti vaikka hammasta purren.

   Lokakuussa meillä ei tosiaan ollut hirveästi raha joten möllötettiin vaan kotona. Käytiin aika paljon viikonloppusin myös isillä. Siellä tuli riehuttuu Oivan kanssa ja otettuu kuvia. Tipsustakin (äitin koirasta) sai pitkästä aikaa todella onnistuneen ja kivan kuvan.  Oivan kanssa poseerattiin ja saatin niin minusta ja Oivasta onnistunut yhteiskuva. Äidin kanssa löydettiin meiän vanhat paperi nuket ja pelleiltii niillä. Meinaattiin myös kuolla nauruun, kun puolia oli pitäny vähän paikkailla teipeillä ja joltain puuttu jalat ja jopa pää. Löyettiin myös tosi vanha kamera, se oli aika siisti ja erilainen kuin nykypäivänä.

   Lokakuussa mä sain myös ahdistus ja unilääkkeet, ne on vähän helpottanu mun oloa ja autto mua menemään kouluun ja käymään siellä. Oon ollu myös vähän paremmalla tuulella, mitä nyt välillä kilisee päässä ja päästän kaiken ulos. En aina sano kauheen kauniisti, mut oon välillä vaan todella väsynyt, kun en tiedä mitä haluan ja mitä muut haluaa. Se on loppupeileissä aika raskasta ja väsyttää ihmistä todella paljon. Oon myös alkanu käymään psykologilla, siitä on mulle tosi iso apu. Saa puhua jollekkin ammattilaiselle joka osais sanoa mistä mun käyttäytyminen voisi johtua. Ollaan varattu mulle myös lääkäri aika huomiseks jotta saatas asiat rullaamaan. Itsetuhoisuus on taas osa elämääni ja siitä luopuminen on vaikeaa ja monimutkaista. Siksi välillä tarvitsin tauon, jotta voisin hengähtää ja miettiä mitä päässäni oikein liikkuu.

   Suoritin myös viho ja viimein autokoulun harjoitusvaiheen palautejakson. Se oli aika kivaa. Pääsi taas heittään mukavan open kanssa läppää ja se pääs vittuilee ihan kympillä. Ei siinä annatin kyllä takasin. Siel on vaa aina ollu jotenki tosi kivaa ja viihtyisää. Toinen autokoulun opettaja yleensä kehuu ja arvostaa, kun taas se toinen on enempi semmone vitsiniekka mut tosissaa se osaa olla kyl äkänenki. No kuitenkin.

   Sitten syyslomasta.... Se alko 10.10, mentiin iskälle pe- su. Siel tehtiin kaikkee kivaa just noita mitä kerroin tuos ylempänä. Sitten su Risto soitti et tultas hakeen se jo nyt meille. Olin oottanu sitä jo 2vk et millon se meille tulee ja muutenkin oli sitä ihan sairas ikävä. No kuitenkin haettiin se Puttaalta meille ja koko viikko meni aika nopsaa. Käytiin yhtenä päivänä Tuurissa, se oli aika hauskaa. Ite en ostanu mitää ku ei ollu rahaa, sit Tuurista mentii käymää Jkl ( Jyväskylä). Loppuviikosta yks toinenki kaveri tuli meille haettiin se la. Riston ja sen kanssa oli kyllä mukavaa. Otettiin kuppia ja Sauli oli kuskina. Käytiin Jkl pikavisiitil ja sen jälkee mentii Viitasaarelle jokskin aikaa. Mul oli niin kivaa ja tunsin kerranki et oon elossa. Nää ihmiset saa mut vaan tuntee itteni tärkeeks ja hyväks. En koe sitä kauheen monen kanssa. Ristosta vielä pieni juttu:
   Se on mulle todella tärkeä. Voin kertoo ja puhuu sille aivan kaikesta ja se kuuntelee ja auttaaa mua. Se on myös todella luotettava ja hyvä ystävä. En pysty valehteleen sille mistään, se tietää aina kaiken. Se on sellanen ihminen jota ilman en ois näin pitkällä, enkä ois puolikaa mitä nyt oon. Mä toivoin aina et saisin ihmisen keheen voin luottaa, joka on mun tuki ja turva, jonka kanssa mun on hyvä ihan vaan katsoessa silmiin, ystävän joka ei hylkää jonka kanssa ei tarvii pelötä, että se hylkäis koska se ei tee niin. Jos jostain voi niin aidosti välittää ja pitää tärkeenä niin se Risto on. Kiitos.

   Syysloma loppui ja vietiin meidän ystävät pois. Käytiin moikaan Saulin äitiä ja sitä ihanaa kisulia. Se on kyllä niin älyttömän söpö ja ihana ja ää, en osaa edes selittää. En tykkää hirveesti kissoista mutta jotkut kissat on hirveen ihania eikä niistä voi olla tykkäämättä. Syysloman loppu oli mulle todella raskas, koska ihmiset keistä välitän aivan liikaa lähti pois ja musta tuntu et jäin henkisesti yksin. Se vaan on tosiasia, että ihmiset tarvii ympärilleen niitä ketkä siitä oikeesti välittää, se tarttee ihmisiä joiden seurassa on hyvä ja turvallinen olla. Ei se ole mikään ihme, että tulee sietämättömän paha olo kun ne lähtee pois.

   Syysloman jälkeisellä viikolla haettiin meille pieni pupuvauva, sen nimeksi annettiin Nuppu. Se on todella pikkuinen ja hassu pieni vintiö. Nyt kyllä huomaa että on jo tottunut kun alkaa osoittaa jo mieltään ja on alkanut saamaan jo omaa luonnetta. Tiedä vielä millainen vintiö siitä kasvaa. Korvat sillä on tällä hetkellä lupassa ja en kestä jos ne jää sellaseks, koska se on ihan ylisöpö. Pieni lellivauvva. Nappi ja Nökö on suhtautunut siihen todella hyin ja ottaneet sen jo omakseen. Nökö hellii ja paijaa nuolemalla ja Nappi taas seuraa sitä jopa paikkaan. Mutta lisää heidän elämästään voitte lukea heidän omasta blogista: Napin, Nökön ja Nupun eloa. Kirjoitan sinne kerran viikossa, miten viikko on mennyt. Miten ruokin ja mitä teemme yhdessä.

   Putaalla tullu taas kuvailtua ja tuolla alempana on kaks kivointa kuvaa luonnosta. Putaalla tuli myös käytyä mun ihanien ystävien luona ja otettiin musta ja Mintusta söpöi kuvia, alempana paras otos. Minttu on mulle todella rakas pikkuinen ja ilman sitä en tiedä missä olisin. Aina kun käyn niillä se antaa mulle niin paljon energiaa jo pelkällä suloisella lapsen hymyllään. Se on musta kaunein lapsi mitä tiedän.


















MARRASKUU

   Marraskuu on alkanu todella hyvällä fiiliksellä. Rahaa tuli vaikka sitä kyllä menikin samantien. Oon monena päivänä jääny koulun jälkeen Jyväskylään, koska Tiia ja Anna. Niitte kaa on tullu hengattuu, jauhettuu paskaa, mutta myös asiaakin. Ollaan melkee joka päivä käyty ostaa möföö ( megaforce) ja juotu niitä ja päristy ihan kypälllä. Ollaan aika paljon kuvailtu mua ja otettu meistä yhteiskuvia. Niistä oon tosi ilonen, koska ne onnistu aika helvetin hyvin. JES ! Nää tytöt on muutenkin mulle todella rakkaita, enkä luopuis niistä koskaan. Pystyn puhuu niille kaikesta ja luottamaan niihin täysillä. Ilman teitä mun arki ois tylsä ja tavallinen mut te teette siit spesiaalii. PUS !

   Nähtiin myös Aj: tä yks päivä. Oli aika outoo nähä sitä 2v jälkeen, mutta silti niin mahtavaa. Se oli vieläkin pirtee omaittesä eikä ollu muuttunu mihinkää. Se on musta kaikista mahtavinta. Pitäs kyllä nähdä useemmin.

   Ystävistä on muutenkin lähiaikoina tullu mulle taas korvaamaattomia ja oon taas tajunnu niiden merkityksen ja tärkeyden mun elämässä. Niin monesta paskasta on tullu ylipäästyä ihan vaan ystävien tuella ja ymmärryksellä. Arvostan niitä todella paljon, enkä haluu et niille sattuu mitään pahaa. Ne on ihmisiä keistä pitää pitää kiinni, koska ne on siinä hamaan hautaan saakka. Rakastan jokaista mun läheistä enkä tuu niistä koskaan irrottaa.

   Musiikista sen verran, että oon ihan koukussa Haloo Helsinkii. Siin on vaa bändi joka antaa sanoillaaa nii perkeleesti voimaa ettei mitää rajaa. Niitte biiseis on järkee enemmä ku missää. Ne laulaa niin asiaa, etten välillä ees tajuu miten niin hienoi sanotuksii on. Esim. Köpis 2012

" Iske vihdoinkin, iske kovemmin
Puukko mun rintaan, en enää palaa
Tahdon irrottaa, koska se helpottaa
Mutta ne muistot mua tänään halaa. "







By: Elisabet ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

::selection { color: #FFBEFB; background: #E4E4E4; }