tiistai 14. heinäkuuta 2015

TÄÄ ELÄMÄ ON LEVOTON, MUTTA OLKOON


Minne kauas, mua aika kuljettaakaan. Mä pääsen sinne mun päänsisäses maailmas. Mä en voi jäädä sinne pitkäks aikaa, koska paluu olis vaikeempaa. Tai kuka tietää, tulisinko enää edes takaisin. 

Mun kesä on mennyt huippu nopee. En oo pystyny pysäyttää aikaa, vaikka välil on ollu hetkiä tai hetki johon ois voinu vaan jäädä. Mutta elämähän on vähän sellasta, ettei sitä aikaa saa pysähtymään eikä niihin hetkiin voi jäädä ikuisesti. Mä oon kokenu mahtavii asioita, oppinu lukee ihmisiä, päässy itsekin puhumaan ihmisille ja pysähtyyn hetkeks, jotta voi taas tajuta millasta elämää sitä elää. Välil on pitäny myös laittaa silmät kii, jotta on voinut aukaista ne, joskus on ollu lopetettava hengittäminen hetkeks, jotta on voinu alkaa taas hengittää ja tajuta et täällä ollaan elossa. Elämä on välillä sellanen asia, mikä pitää tuntea ja kohdata. Tänä kesänä se on osittain toiminu ja onnistunu, mut viel on pitkä matka loppu tulokseen.

Mä olin taas kattoo HH: ta Jyväskylässä, tällä kertaa tosin aitojen ulkopuolella. Mun on taas pakko sanoa, että se bändi on vaan niin taivaallinen. Niiden muusikissa, yhteishengessä, sanoituksissa ja ulkonäöissä on jotain niin kauniin pysäyttävää, et mulla ei riitä sanat sanomaan. Tällä bändillä on muhun niin syvä vaikutus, et mikään musiikki ole muhun koskaan saanut. Ne pistää mut istuu alas, ne pistää mut miettii tätä elämää, mitä tältä kaikelta halutaan, mitä itse haluan, miks me täällä ollaan, miks me tehdään väärin toisillemme, miks me ei auteta niitä ketkä sitä tarvitsee, miks. Mulle tää ei ole vain bändi, se on jotain enemmän. Se on jotain syvää pinnan alta. Niiden kappaileiden kautta oon heränny siihen, et pitää tehdä niinku hyväks näkee, pitää auttaa apua tarvitsevii, pitäs aina muistaa kiittää ja pyytää anteeks, pitäs osata antaa rakkauden viedä, vaikka se onkin pelottavaa, ne on auttanu mua puhuun paremmin, kaikesta. Täs ei vielä ole kaikki, enkä varmaan koskaan osaa edes sanoa kaikkea. Mutta kiitos !

Kaiken tän keskel, mä oon ekaa kertaa vaan nauttinu kesästä ja antanu sen vaan viedä mua. Mä en oo vähään aikaan uskaltanut tehdä niin, mua on jotenkin pelottanut. Enkä edes tiedä mikä? Ja miksi? Mun pitäs oppii ottaa vähä iisimmin, rentoutuu ja nauttii elämäst. Tää kaikki ei varmaan oo niin vakavaa ellen mä ite ota sitä niin raskaasti. Kesä on nautinnon ja rentoutumisen aikaa, se on aikaa jollon kerätään voimia taas pitkään ja synkkään syksyyn ja talveen. Mä en ees viel haluu ajatella miten siitä ajasta taas selvitään. Siks mun pitää viel nää viimiset viikot kerätä voimia syksyyn. Tehkää te samoin ja viettäkää viel ikimuistonen kesä, että jaksatte taas opiskella ja olla töissä. PUSS












1 kommentti:

  1. Hei, siulle löytyy haaste miun blogista! :)
    -http://mydogsandlife.blogspot.com/2015/07/liebster-awards-haaste.html

    VastaaPoista

::selection { color: #FFBEFB; background: #E4E4E4; }