lauantai 5. syyskuuta 2015

WE GOTTA LIVE OUR LIFE


Taas on ollut liian pitkä tauko siitä, kun istun pöydän ääreen, avaan koneen... ja alan kirjoittamaan teille elämästäni, tunteistani, fiiliksistäni tai jostain muusta minulle tärkeästä asiasta. En vain ole jaksanut, enkä mukamas kerennyt tulla istumaan koneen ääreen, mennä pääni sisälle ja kirjoittaa sitä mitä haluan. Nyt on taas tullut aika tehdä kuitenkin niin.

Elokuu meni minun osaltani todella nopeasti, koska aloitin uuden koulun. Olen nyt panostanut siihen aikalailla täysillä. Viimein olen sillä alalla mille olen halunnut jo 4-vuotta. Viimein voin tehdä unelmistani totta, olla muille avuksi, olla muille tuki ja turva. Tehdä ihmisläheistä työtä, mikä on minulle tärkein asia maailmassa. Opintoni kestävät kaksivuotta ja uskon sen kehittävän ja kasvattavan minua ihmisenä. Saan monta näkökantaa ja näkemystä asioihin ja jotkin asiat tulevat varmasti valaisemaan minua ja avaamaan silmiäni joidenkin asioiden suhteen. Olen niin iloinen ja onnellinen tästä kaikesta ja siitä, että viimein sain mahdollisuuden siihen mikä merkitsee minulle paljon.

Kesä oli aivan huippu. Oli tietty päiviä ku tuntu et kaikki kaatuu päälle ja ettei mikään suju niinku pitäis, mut sellasiahan päiviä on meillä kaikilla sillontällön. Silti olen kiitollinen ja iloinen et sain kokee jokaisen päivän, jokaisen hetken ja asian tässä kesässä. Kesä oli taas lyhyt, mutta sitäkin kauneempi jos osas aukaista silmänsä niille kauniille asioille. Mun lempiasia kesässä oli kukat. Ne kauniit värit, tuoksut ja muodot, kaunista. Teen teille myöhemmin kesän kuvakoosteen, koska niitä kuviahan taas todetusti tuli. Nyt kuitenkin alkoi syksy ja sille pitää tehdä tilaa...

Aikahan on todetusti aika hetkellistä.. Se lipuu ohitsemme nopean laivan tavalla, me koitamme ottaa sen kiinni ja pysäyttää, mutta turhaan se vain pakenee kohti horisonttia. Kaikilla meillä on varmasti hetkiä joihin olisimme halunneet pysähtyä ja jäädä joksikin aikaa siinä onnistumatta. On hetkiä jolloin tuntuu, että aika menee joko liian hitaasti tai aivan liian nopeasti. Niinkuin hetkiin ei kerkeisi tarttua ollenkaan tai sitten on niitä ikäviä hetkiä jotka tuntuvat kestävän ikuisuuden. Pitkään pohtiessa näitä ajan asioita tuntuu kuin kaikki olisi hirveen ajallista. Miksemme osaa vain olla ajattelematta aikaa ja nauttia tilanteista, nauttia hetkistä joissa olemme nyt. Miksi mietimme eilistä/ mennyttä kun emme ole siellä enää. Miksi me murehdimme huomista/ tulevaa koska emme voi sitä koskaan ennustaa. Miksi emme vain nauti ja elä tässä hetkessä, koska se hetki voi milloin vain olla viimeinen.

Syksystä on taas tulossa synkkä, pimeä ja sateinen. Se syö minusta hieman energiaa ja ilontunnetta. Tänä syksynä olen päättänyt tehdä asioita eritavalla. Olen päättänyt tehdä asioille jotain enkä vain murehtia niistä.....













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

::selection { color: #FFBEFB; background: #E4E4E4; }