maanantai 9. marraskuuta 2015

Sisäistä tuskaa

Mä en oo pitkään aikaan puhunu mitään kauheen syvällistä ja samaan aikaan syövyttävän raskaista asioista, nyt mä haluisin pitkästä aikaa testat et vieläkö mä pystyisin siihen. Vieläkö musta ois kirjottaa miltä musta ihan oikeesti tuntuu, mitä mä ajattelen ja mitä muutoksii mä tarviin. Vieläkö mä osaisin tulkita itseeni niin hyvin et osaisin reakoida ja auttaa ite itseeni. Nyt musta oikeestaan tuntuu siltä, että mä pystyn tähän. Mä pystyn kirjoittamaan ja kertomaan teille mitä kaikkee mun pään sisällä on.  Mä uskon et moni muukin on kamppaillut tai kamppailee näiden asioiden parissa. 

Mul on jo kauan ollu tosi huono itsetunto, oma arvostus itteesä kohtaan, omien arvojen löytäminen on ollu todella vaikeeta, oman ittesä löytäminen; kuka oon, miks oon täällä, mitä teen tällää, mikä mun tarkotus täällä ylipäätään on? Nää voi kuulostaa tosi pienille asioille, mutku lähetään menee siihen et sä kamppailet näitte asioiden kanssa päivittäin, sä mietit päivittäin näit asioita. Niin mä voin sanoo se käy aika raskaaks ja susta tuntuu et sä tukahdut siihen tunteeseen.

Susta tuntuu joka päivä ettet riitä. Et itelles, et muille etkä millekkään, kellekkään. Sä joka päivä mietit miten voit antaa itestäs enemmän ja enemmän, mikä on se tapa millä sä annat itestäs itelles ja muille jotain. Millä sä voit tuottaa muille hyvää oloa ja olla muille ihmisille tärkeä, kuinka tehdään itestä toisille/ toiselle ihmiselle tärkeä. Sun sisäl on sellanen voimakas tunne ettet vaan kelpaa, ettet vaan kuuluu yhtään mihinkään, et sul ei ois mitään annettavaa mihinkään tai kenellekkään. 

Sä katot itsees peilistä ja sun tekis mieli vaan lyyä se peili miljoonan pieneen sirpaleeseen, koska sä oot niin palasina sisältä. Suhun sattuu, kun sä katsot siihen peiliin ja susta tuntuu et se et oo sinä joka sua sieltä kattoo takasin, vaan se on vaan joku itseensä väsynyt ja elämän tarkoitusta etsivät pieni lapsi. Sä oot kadottanu sen itse varman naisen, joka uskals lähtee tosta noin vaan kohti tuntematonta ja oli sanavalmis, jonka katsees oli jtn syvyyttää ja heijastus pintaa, kun nyt ne vaan katsoo ja tarkkailee ja ne on jotenkin täynnä tyhjyyttä ja epävarmuutta.

Tukahtuneisuuden tunnetta, joka tuntuu hieman jopa itsekeskeisyydeltä. Sä vaan ajattelet et kaikki on sun vika, kaikki mitä tapahtuu on susta johtuvaa ja et sua rangaistaan jostain. Sä uskottelet itelles joka päivä et sussa on kaikki vika, kukaan muu ei tee mitään väärin eikä mitkään riidat ole kun sun vika. Se kun sä syyllistelet itsees niin monista eriasioista etkä sä itsekään edes tiedä minkä ihmeen takia. Sun itse kritiikki on todella korkeella, sä vaan vaadit ja vaadit iteltäs, sun on osattava kaikki asiat nyt ja heti. Vaikka todellisuudes sä itekki tiedät etteihän se niin mene, eikä sellasta voi kukaan edes vaatia, paitsi tietty sä ite iteltäs. 

Kun mä oon puhunu näist tunteist ja ajatuksista, saatta moni heti ajatella et sää on masennusta. Mutta todellisuudessa tää kaikki johtuu oikeesti vaan siitä et en tiedä mitä haluan, tai sillon ku tiedän en vaan uskalla lähtee siihen tai tarttua siihen. Mä en vieläkään tiedä mitä mä oikein pelkään, mut jotain mä vaan pelkään. Mä myös oon niin hukassa itteni kanssa, ku en vaan enää tiedä kuka olen ja kuka haluaisin olla .Toisaalta haluisin olla se itsevarma naisen alku mikä olin joitain vuosia sitten, mut mä pelkään että tällä elämän tyylillä ja tässä elämän hetkessä mä en sitä takaisin tule saamaan. Eli olen tullut lopputulokseen et mun on tehtävä näille asioille jotain. 

Näitä avautumisia mä haluun jatkossakin tänne postailla, vaikka näistä on tosi vaikee kirjottaa, koska nää kaikki asiat on nii hajanaisesti ja ripoteltuna tuolla mun pään sisällä et mul menee aina hetki et saan niistä niin hyvin kiinni et pystyn muuttaa ne sanoiks ja sanomaks joita muutkin voisi ymmärtää, sisäistää ja jopa samaistua. Kiitos teille ketkä ootte jaksanu olla silti mun matkassa näinä aikoina, kun mä vaan juoksen ympyrää huutaen etten jaksa tällästä, mä lupaan teille et mä teen muutoksia mun elämässä jotta voisin ees jollain tapaa olla sitä mitä haluankin olla. Pus pus.... 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

::selection { color: #FFBEFB; background: #E4E4E4; }