tiistai 8. joulukuuta 2015

Kaikella on tarkoituksensa

Mä istun paikallaa, päässä samat kuulokkeet ja mä toistan niitä samoja biisejä. Mä koitan kerää mun ajatuksii kasaan, jotka on ripoteltuna mun mielessä. Niitä on satoja, tuhansiakin. Mä kerään ja kerään, monta tuntia mä vaan kerään ja kerään, kunnes mä oon saanu niitä tarpeeks kasaan. Mä alan muodostaa niist sanoja, lauseta. Näppäilen näppäimistöön, jotta voisin kertoa sinulle, joka nyt luet tätä.  

Mä oon pitkään ollut todella, eksyksissä. Mä olen vaan juossut metsiä, juossut itseäni karkuun. Yhä uudelleen ja uudelleen, mä teen tätä samaa. Mä vaan juoksen ja juoksen, kunnes huomaan, että oon enemmän hukassa kuin äsken. Mä oon rikkonu, mun oman kuvan. Mun mielessä, mä olen pistäny sitä paskaks ja aina vaan paskemmaks, kuin mitä se jo onkaan. 

Mä olin pettynyt. Ihmisiiin, maailmaan ja kaikkeen mitä mulle tapahtu ja ei tapahtunu. Mä olen ollut vihanen ihmisilli tai ihmisille. Muhun on ehkä sattunut ja mua on loukattu. Mä menin siitä hajalle ja musta tuntu niinku mun maailma, kuin mun koko elämä ois tuhottu. Yhdessä sekunnissa kaikki ois romutettu ja tuhottu. Kaikki mitä mun sisällä oli, ois pistetty pieniin sirpaleisiin ja niillä viellä pistettäis mua rintaan. Mä olin vihan, katkeruuden ja surun turmelema. Mä meinasin vielä kaiken lisäks antaa näille kaikille paskatunteille suuremman vallan, kuin itse elämälle. Minkä takia?

Minkä takia, mun pitäs jäädä paikalleen? Minkä takia, mun pitäis junnata siinä paskassa? Minkä takia mun pitäs rypee paskassa, jos joku ihminen suksii mun elämästä vittuun? Niinpä niin, ei minkään takia, se olkoon sen ihmisen oma päätös. On myös mun päätöksii jäänkö tuhlaa mun elämäs aikaa, tunteisiin ja paskaan fiilikseen. Vai meenkö aina täysillä eteenpäin, ottaen elämästä irti kaiken minkä tästä saan. 

Oon täs pariviikkoa sitten vasta oppinut jotain todella merkityksellistä. Jotain todella suurta ja jotain minkä oon ehkä tienny jo monta vuotta, mutta vasta nyt alkanut elämään täysillä sen mukaisesti. Tää asia luo muhun aika paljon turvaa ja toisaalta hitoksee suurta voimaa, jonka avulla mä uskon et mä selviän ja tuun vetää täysil loppuun saakka. 

Kaikille meillä on tällä elämällä jotain annettavaa " meissä on kaikissa kahlittu onni, joka pääsyä ulos odottaa, älä anna sen suuntaa kadottaa"- haloohelsinki. 

Mä oon alkanu uskomaan siihen, et asioilla on tarkoituksensa. Meillä kaikilla on täällä tarkoituksemme, jokin syy miksi tänne synnyimme ja sillä et meidän elämäs tapahtuu just niit tiettyi asioit. Sil on tarkotuksensa, et olin viikonloppuna hetken niinku oisin leijaillu pilvissä, sillä oli tarkoituksensa, että itkin jonain yönä itseni uneen, sillä et löysin elämääni ihmisiä jotka saa mut rakastaan tätä elämää joka päivä vaan enemmän ja enemmän. Musta tärkeetä ei oo löytää näille asioille sitä tarkotuksen syytä, vaan se et mä uskon siihen et niin oli vaan tarkotettu. Mä uskon siihen, et meidän valinnoilla on tarkoitus, se luo mulle helpotusta ja asiat ei tunnu enää niin pahalta jos mä vaan ajattelen kaikista pahoistakin asiosta niin, että niin oli tarkoituskin tapahtua. 


By: Elisabetna

2 kommenttia:

  1. Ihana teksti! Kirjoitat tosi hyvin, saat tunteille sanat.. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos todella paljon, kiva jos tykkäsit :) <3

      Poista

::selection { color: #FFBEFB; background: #E4E4E4; }